Aloitimme mehiläistarhauksen vuonna 1997 kolmella pesällä, jotka hankittiin Lauri Ruottisen (Hunajaluotsi) Harjun koulutilalla pitämän mehiläiskurssin innoittamina. Sittemmin pesämäärää on saatu kasvatettua monista vastoinkäymisistä huolimatta ja välillä on hunajaakin tullut kohtuullisesti.

Vastalingottu hunaja on kirkasta ja juoksevaa, mesikoostumuksesta riippuen vaaleaa tai tummaa tai siltä väliltä. Suomalainen aito hunaja kiteytyy ennemmin tai myöhemmin johtuen kotimaisten mesikasvien suuresta rypälesokeripitoisuudesta suhteessa hedelmäsokeripitoisuuteen.

Vaivaamattomana hunaja kiteytyy luonnollisen kovaksi, vaivattuna se jää pehmeäksi. Kovaksi kiteytyneen hunajan saa pehmeäksi tai juoksevaksi lämmittämällä vesihauteessa, mikrossa tai vaikkapa aurinkoisella ikkunalla ja hämmentämällä.

Vastalingottu, kiteytymätön hunaja kestää juoksevana, jos sen pakastaa. Hunajan voi muutenkin pakastaa, jos ei ole sopivaa viileää ja kuivaa tilaa pitkäaikaisvarastointiin.

Jos hunaja on hyvin kuivaa eli sen vesipitoisuus on pieni, hunajaan muodostuu ns. härmää (valkeaa kiderakennetta), joka on tae laadukkaasta, säilyvästä hunajasta.

Hunaja koostuu monista eri sokereista, eniten suomalaisessa hunajassa on rypäle- ja hedelmäsokeria. Sokereiden lisäksi kypsässä hunajassa on vettä noin 20 % sekä lukuisia vitamiineja ja entsyymejä. Suodattamattomassa hunajassa on myös aina siivilän ja kuorinnan läpi karannutta ”roskaa” eli siitepölyä ja mehiläisvahaa.

Mesikämmen on ehtinyt vierailla tarhoillamme Virolahdella jo kahdesti. Ensimmäisen kerran karhuperhe kolusi kaikki tarhat toukokuussa 2012 kahteen kertaan, kunnes tarhat saatiin aidattua sähköpaimenilla.

Toinen karhun vierailu tapahtui  syyskuussa 2017, kun pesät olivat ruokinnan loppusuoralla - tuolloin kelpasi mesikämmenelle vain viimeiset nestesokeritipat ruokalaatikoista.

Lisää hunajasta mm.

Mehiläishoitajien liitto